Jaakko ASPARA

_______________________________________________________________

 C. Grönroos Professor

 Hanken Svenska handelshögskolan

 > Institutionen för marknadsföring

 > PB 479 (Arkadiagatan 22)

 > FI-00101 Helsingfors

 > firstname.lastname@hanken.fi

 > www.yconomie.com/aspara

 

 

Click here for an ENGLISH version of the site.                   

 

Tämä on henkilökohtainen web-sivuni. Tervetuloa myös ajatushautomomme Nordic Institute of Business & Society (NIBS) web-sivulle osoitteessa www.nibs.fi.

 

 

BLOGI          AJANKOHTAISTA          TUTKIMUS JA JULKAISUT          CV                             

 

 

7.2.2017 -- Palvelu- ja kaupan sektori on talouskasvun unohdettu mikromegamoottori

 

Vientiteollisuus on tärkeä Suomen – kuten minkä tahansa avoimen talouden – kansantalouden kasvulle.

 

Valitettavasti kuitenkin vientiteollisuuden yksipuolinen korostaminen – erityisesti valtiovallan taholta –vaikeuttaa sen valtavan taloudellisen potentiaalin hahmottamista, joka liittyy maamme yksityisen palvelusektorin ja kaupan elinvoimaistamiseen.

 

Esimerkiksi valtiovarainministeriön ylijohtajat kirjoittivat taannoin Helsingin Sanomissa (15.1): ”Kulutuksen ja investointien kasvu on nostanut Suomen noin prosentin tuntumaan asettuvalle kasvu-uralle. Ilman viennin selvästi ripeämpää elpymistä edellytyksiä tätä nopeammalle kasvulle ei kuitenkaan ole. Velkaantumiselle perustuvan yksityisen kulutuksen varassa ei synny kestävää kasvua”. Itse valtiovarainministeri toisti saman viime viikolla (HS 3.2): ”Kestävää kasvua syntyy vain viennistä, eikä vienti vielä vedä kunnolla.”

 

Yksikään lauseista ei tietysti sinänsä ole väärin – esimerkiksi talouskasvu olisi toki vielä nopeampaa, jos viennin kasvu olisi nopeampaa. Valitettavasti lausunnoista syntyy kuitenkin kuva, että yksityinen kulutus – joka paljolti koostuu kotitalouksien ja yritysten kaupan sektorilta ostamista palveluista ja tavaroista – olisi jopa haitallista talouskasvullemme.

 

Ja tämä kuva on erittäin väärin.

 

Samoin on väärin se vanha – ja erittäin valitettava – myytti, että emme vaurastu pesemällä paitoja toisillemme. Vaikka ministeriön virkamiehet eivät tätä myyttiä mainitse, myytin olemassaolo osoittaa paitsi palvelu- ja kaupan sektorin tunteenomaista halveksuntaa, myös melkoista ymmärtämättömyyttä sen roolista talouskasvulle.

 

Talouskasvun itseään toteuttava, ”positiivinen noidankehä” nimittäin nimenomaan syntyy mikrotason palveluista ja kaupankäynnistä, joita kuluttajat ja yritykset tekevät toistensa suuntaan.

Kansantuotteen kasvua – arvonlisäystä – syntyy väistämättä, kun yksi taho tuottaa ja kauppaa toiselle taholle arvokkaan palvelun tai tavaran, toinen kolmannelle ja kolmas ensimmäiselle.

 

Siinä missä valtakuntien rajat – ja siten esimerkiksi viennin ja tuonnin määritelmät – ovat talouden kannalta lopulta satunnaisia, eivätkä siten oikeastaan todellisia talouskasvun ajureita, edellä kuvattu palveluiden ja kaupan positiivinen noidankehä on vaurauden varsinainen mikrotason moottori. Tai oikeastaan megatason.

 

Lopuksi vielä muutama konkreettinen fakta kaupan ja palvelusektorin roolista kansantalouden kasvulle.

 

Väitän siis, että paitsi vientiteollisuuden taantuma, Suomen heikkoa taloutta ja talouskasvua selittää paljolti myös se, että kaupan ja palvelusektorin rooli ei ole tarpeeksi vahva kokonaistaloudessamme.

 

Kuvaava tilasto on vähittäis- ja tukkukaupan osuus työllisistä: Suomessa tämä osuus on EU-maista kaikkein alhaisin, noin 10% (Eurostat national accounts, 2010). Talouskasvussa Suomea huomattavasti paremmin pärjäävissä verrokkimaissa, kuten Tanskassa, Alankomaissa ja Britanniassa, kyseinen osuus on melkein puolet korkeampi, noin 14%. Kaupankäynnin mallimaassa USA:ssa tämä osuus on vieläkin korkeampi, noin 16%.

 

Toinen kuvaava tilastofakta on, että kaupan sekä peruskuluttajapalveluiden (mm. ravintolat ja hotellit) tuottama bruttoarvolisäys on Suomessa noin 5 000 dollaria per capita. USA:ssa kyseinen luku on yli 40% suurempi, noin 7 500 dollaria.

 

Ja ennen kuin huudahdatte, että tämä johtuisi vain USA:n väkiluvultaan suurista kotimarkkinoista, niin kerronpa, että samankokoisessa verrokki-Pohjoismaassamme Tanskassa kyseinen luku on myös noin 7 500 dollaria per capita. Jopa Norjassa, jonka vaurauden tapaamme yksinomaan selitellä öljystä johtuvaksi, kyseinen luku on 7 600 dollaria – ja Sveitsissä, jonka vaurauden tapaamme selitellä finanssisektorista johtuvaksi, jopa 13 000 dollaria.

 

(Editoitu versio kirjoituksesta julkaistiin Markkinointi&Mainonta-lehden verkkosivuilla 7.2.2017)

 

****

 

 

Twiittaa



Aiempia blogikirjoituksia:

 

2.4.2015 -- Mainontaa käy sääliksi – poliitikkojen ja virkamiesten absurditeetin ikeessä

 

10.01.2015 -- Kyselytutkimuksia ei pidä käyttää valtion budjetin säästöjen päättämisessä

 

17.10.2014 -- Itsensä toteuttavat profetiat, median rooli ja yritysten kvartaalifokus

 

31.05.2014 -- Saako olla detaignia? Marginaalisista yksityiskohdista tuli strategisia draivereita, strategisista draivereista marginaalisia

 

19.03.2014 -- Alkoholimyynnin sääntelyssä kohderyhmä ja prioriteetit hukassa

 

26.02.2013 -- Paluu markkinoinnin perusongelmiin: Tuotekehitys ja hinnoittelu

 

18.12.2012 -- Palkkajousto ennen eläkettä ei ole väärin

 

 

 

 

BLOGI          AJANKOHTAISTA          TUTKIMUS JA JULKAISUT          CV     

 

© Jaakko Aspara